Mielikuvaharjoituksia
On kuulemma presidentinvaalien toinen kierros tulossa ja kaikenmaailman samiborgit ovat antaneet ymmärtää, että nyt taistellaan enemmänkin mielikuvilla kuin substanssilla. Se on hyvä, koska substanssia ei ole. Minulla ei oikein ole minkäänlaista mielikuvaa itse ehdokkaista, mutta kannattajista sitäkin enemmän. Lähdetäänpä viivalle.
Halosen kannattajat:
Keski-ikäiset viiksimiehet, ay-vaikuttajat ja muut takapirut villatakeissaan ja huonosti istuvissa puvuissaan, kourimassa vaaliristeilyllä - tai millä tahansa muulla tekosyyllä - sifonkeihin ja mihin lie silkkiluomuksiin tällääntyneitä keski-ikäisiä tyttöjä. Reteitä äijiä, jotka ovat olleet ajavinaan työväen asiaa niin pitkään että ovat jo varsin vieraantuneita työelämästä.
Demarinuoriso, joka on on kehittänyt varsin pysyvän muodin nuhruisista kauluspaidoista ja poistomyynnin pikkutakeista, pulleista poskilihaksista ja honottavasta äänestä. Yrittävät rentoilla, mutta selkärangan paikalle vaihdettu puoluehyväksynnän saanut rautakanki estää kumartumasta. Viikset on vielä vähän säälimallia mutta kyllä se siitä.
Eläkeläiset jotka ovat siirtyneet pysyvästi villatakki-aikaan, ja jotka palavalla innolla nysäävät vaalitoimistossa rintamerkkejä.
Niinistön kannattajat:
Tykö-istuvissa jakkupuvuissa vaalibileissä haahuilevat heitukat, joiden silmissä on tyhjä katse. Ei mielipiteitä, ei ajatuksia, mutta vahvasti iskostettu näkemys jonka isi on maksanut. Muistavat kuitenkin aina painottaa että kolmevuotiaasta lähtien on oma elanto hankittu mansikanpoimijana. Mahdollisesti vielä vieraantuneempia työelämästä kuin ay-pamput.
Nuoret Dressman-miehet, jotka hiihtävät salkku käsissä ammattikorkeakoulun tyhjissä käytävissä. Kauppakorkean pääsykokeista pudonneet lehdet pitävät itku kurkussa kiinni omasta kuvitellusta asemastaan säädyssä. Mutkun mä olen porvari! Mutkun musta tulee johtaja! Kattokaa nyt, mulla on haalarit ja salkku, mä olen melkein korkeakoulussa.
40-jotain yrittäjämiehet ja pikkupomot, jotka yrittävät jotenkin haaleasti peittää vastenmielisyyttään naisjohtajia kohtaan suuntaamalla kaiken vihansa työntekijäjärjestöihin. Epävarmoja omasta maskuliinisuudestaan, mutta sietääkin olla.
Lopputulos:
Tasapeli ja molempien tappio. Niinistö vajoaa kuitenkin piirun verran pinnan alle kahdella lyömättömällä valttikortilla: Kimmo Sasi ja Raimo Ilaskivi. Mielikuvat haihtuvat kuin tuuli, kun on jotain näin käsinkosketeltavaa edessä. Tuomiojalla, Lipposella, Heinäluomalla, Filatovilla tai kellään ei ole juuri jakoa kun kaksikko isketään pöytään.
Nyt on likainen olo. Takaisin Isoon Pajaan.
