Kuka teki huorin?

Jos oikeasti olisin pahoillani pitkästä hiljaisuudesta, sanoisin tähän jotain puolikuivaa ja latteaa. En kuitenkaan ole; viimeiset kuukaudet ovat menneet sutjakasti ajatusten Ulan-Batorilla. Voin asetella toisin; minulla on ollut paljon vähemmän asiaa teille kuin teillä minulle. Alkaneen vuoden kunniaksi haluaisin kuitenkin vastata innokkaimpien lukijoiden, joihin kuuluvat herrat Gugle ja Ya-hoo, toistuviin kysymyksiin.

Kuka oon?

En tiedä, eikä voisi vähempää kiinnostaa.

Himo

Se lyhyt hetki mitättömyyden tunteen ja nolouden välissä.

Himo + työkaveri

Kuin edellinen, mutta tuplanoloudella kun on mennyt käsipyykille kerroksen vessaan kuvallisen puhelinluettelon kanssa ja unohtanut laittaa oven lukkoon.

Ruuan himo

Se lyhyt hetki täyden lompakon ja kulmakunnan parhaassa ruokapaikassa koetun petetyksi tulemisen tunteen välissä kun aika ehdalta kalskahtava ranskalainen annos paljastuu pariksi siivuksi potaattia ja nälkiintyneen rotan kokoiseksi pihviksi jotka on aseteltu näyttäväksi keoksi.

Pikkupomot

Ihmisiä (laajasti tulkiten) joilla on kykyihin nähden varsin suuret luulot itsestään ja kotona kiva pikkuvaimo tai -mies silittämässä kauluspaitoja. Oikeat pomot silittävät paitansa itse.

Seksi

Hikistä, likaista ja lotisevaa touhua, jonka jälkeen pippeli on kurttuinen rusina ja nälättää.

Romanttinen seksi

Hommailun loppumisen jälkeen pöperöt on jo pöydässä odottamassa.

Ranskalaiset mikrossa

Oiva kiertoviittaus Polynesialle.

Rakkaus

On ikuinen, mutta ikuisuus päättyy ja minä tiedän sen.

Sitä luulee tietävänsä kaiken

Ja ryhtyy opettajaksi, konsultiksi tai lahkonjohtajaksi.

Kivaa panemista

Vähän niin kuin rauhallista sotimista tai vitutuksesta vapaata veroilmoituksen täyttöä.

Ahneus

On sitä että haluaa toisen lehmän vaikka edellisenkin minkkiturkki on vielä osamaksussa, tai toisen sonnin vaikka jääkaappi on taas tyhjä ja vessanpöntössä siivoamattomat haulikkopaskat.

Lisäksi minut on haastettu Anneli Tempakan puhelintoivekonserttiin nuorille. Minusta näissä ei ole mitään outoa:

Tarkistan iltaisin asunnon salakuuntelulaitteiden varalta ja ajan varmuudeksi kolmea eri vakoiluohjelmaskanneria tietokoneessa. Jostain syystä ne aina hälyyttävät toisistaan.

Tykkään katsella nousevia lentokoneita, mutta en voi sietää laskeutuvia.

En ole ikinä käynyt Tampereen Lenin-museossa mutta näen usein unta jossa pakenen sinne.

Talvisin heittelen parvekkeelta pakastimessa kovetetuilla lumipalloilla kaduilla haahuilevaa nuorisoa jos ovat a) kovaäänisiä tai b) omaavat lökäfarkut.

Joskus kuuntelen Baddingin tuotantoa, juon useita pulloja halpaa punaviiniä, ja itken.