Kuka teki huorin?

En tiedä ollako kateellinen vai vähän ylimielinen näiden netin deittipalstojen ja parinhaku-ilmoitusten vuoksi. Onhan se, aikamoista, jos lyhyen ilmoituksen lukemalla voi sanoa että tuossa on sitä jotain. Samalla tavalla aikamoista kuin kapakoissa syntyneet suhteet - humalaspäissään eksyy jonkun asennolle, harrastaa suojaamatonta ja soheroa seksiä, ja se on sitten siinä. Jos ei aamulla lähte huutaen karkuun, syntyy suhde.

Jos näin lähtee, se on aika hienoa. Miten muutenkaan lähtisi? Missä toista ihmistä voi tarkkailla niin pitkään että pystyy muodostamaan kattavan ja kokonaisvaltaisen mielipiteen siitä että voisihan tuota polkaista, kunhan pysyy muuten hiljaa? En tiedä. En ole kokeillut. Haluan silti näin platonisessa hengessä kokeilla siipiäni.

Nelikymppinen rakkauden metsuri etsii savottaa; työkalut on, tuo sinä sensuelli sekapuumetsä ja mättäät. En etsi komeinta lehmusta, mutta ihan käkkärämäntyyn en kajoa.

Olen lihaksikas ja vatsakas könsikäs, jolla on silmää hyville riimeille ja einogrönmäiselle lauseentaivutukselle. Elän kaksois- tai parhaillaan kolmoiselämää. Harrastuksiksi voin mainita lomakuvien katselun diaprojektorilla, moralisoinnin ja paatuneen ihmisvihan. Ei haittaa vaikka et jakaisi kaikkia harrastuksia, uskon myös yksilöllisyyteen! Kotimainen iskelmä on lähellä sydäntä. Poltan ja juon viinaa - toivottavasti sinäkin. Tai, polttamisen kanssa ei niin väliä.

Sinä saisit olla kaunis ja vähän yksinkertainen; fiksut naiset ovat vähän pelottavia, sitä äkkiä luulee että ne naureskelevat siippansa kelmeälle olemukselle, läskille ja työkaluille jotka eivät pärjää alan elokuvien kuvakulmille. Heikko tai korkeintaan kohtalainen itsetuntokaan ei ole pahitteeksi. Osaatko leipoa omenapiirakkaa? Muistutatko äitiäni? Äiti oli hieno ihminen.

Parhaan kuvan minusta saat lukemalla kirjoituksiani. Pidän myös eläimistä, lapsista, hyväntekeväisyysjärjestöistä ja pitkistä kävelyretkistä joutomaalla.

Kuvaa ei just nyt ole, mutta kuvittele minulle suosikkinäyttelijäsi vartalo, Ruben Stillerin huulet ja Loka Laitisen valloittava huumorintaju. Mottoni: Alea, Jacta, Est!

Sinun,

Herttua Juhana.

(Vähän on laimea. Mutta tätä kun vähän aikaa harjoittelee, voi lähteä aavalle merelle kalaan. Tiedä minkälaista sutturaa on postilaatikko kohta täynnä.)