Et vain osaa
On päiviä, jolloin vain odotan jonkun huutavan pyyhkimään. Päiviä, jolloin olo on kuin joutuisi kertomaan aikuisille ihmisille että miten se serlan valkaistu ja aina hellä persepaperi kuuluu taitella, miten monta palaa kerralla, ja pyyhitäänkö pysty- vai vaakasuoraan. Muistakaa pestä kakkaamisen (tsih!) jälkeen kädet, ei pöpöt leviä.
Elän siinä, mahdollisesti harhaisessa, luulossa että työssäkäyvien ihmisten tulisi osata tiettyjä perusasioita, no, työstään. Kuten:
- Bussikuskien tulisi osata ajaa autoa, myös isoja autoja.
- Muurarin kuuluisi tietää mikä on tiili ja miten tiilet muurataan.
- Putkimies tuntee putkistot.
- Sähkömies sähköt.
- Poliisi osaa olla jämäkkä.
On niitä varmaan muitakin tärkeitä asioita, mutta nämäkin perusteet. Tällä perusteella ihmettelen että miksi ihmeessä valkokaulustyöläisten ei tarvitse tietää hevon helvettiä siitä mitä tekevät. Ei asiasta, ei työkaluista, ei tekniikasta, ei teoriasta - jos pikkujouluissa osaat ottaa paperikopion perseestä, olet jo pitkällä.
Missä vaiheessa näin pääsi käymään? Kuka hukkasi sen femman jolla piti ostaa vinkki? Mitä ne nykyään opettavat koulussa? Riittääkö köksäntunnilla jos oivaltaa että peruna on vihannes tai ainakin jotain sinnepäin? Vihannes, vähän niinku juures, niit kai syyään. Ranskalaiset voi lämmittää mikrossa.
Olen kateellinen sille luolamiehelle joka keksi käyttää tulta ruuan lämmityksessä. Nykyään ei uskallettaisi, ellei olisi jotain prosessia jota soveltaa vaaralliselta näyttävien juttujen kokeiluun. Ylipäätään tämä toimistokulttuuuri elää sillä että Joku Toinen Jossain Muualla on vääntänyt ohjeen jossa kolmella sivulla, valokuvien ja kuvankaappausten kera, kerrotaan että pitää painaa punaista nappia. Sitä, jonka yläpuolella lukee “paina tätä nappia”. Ei voi tehdä ilman ohjeita! Ei pysty kykenemään! Apua! Äiti!
Pitäisi joskus mennä raksalle katsomaan että eksyykö sinne töihin ihmisiä joille ei ole ihan selvää miten vasaraa käytetään tai mikä se tiili on. Ehkä eksyy. Nauretaankohan niille vai pitääkö raksakönsiköiden suhtautua järkiheittoihin kannustavasti ja motivoivasti? Että voi pientä, setä nyt näyttää kädestä pitäen, ei kai tullut paha mieli?
Niinpä esim. järjestön toiminnasta ja taloudesta vastaava henkilö ei osannut, eikä oppinut lukemaan tasetta tai ymmärtämään kirjanpidon alkeitakaan, että edes tilitoimisto voisi hoitaa hänen sotkunsa. Tiedottamisesta puhumattakaan.
Sosiaalialan ammattilainen ei kestä työssään kohtaamia ikäviä asioita, vaan jää sairaslomalle tuon tuosta vaikka luulisi, että hänet on koulutettu olemaan vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä.
Lähinnä normaaleja järjestörutiineja hoitava ihminen ei osaa käyttää Office-paketin ohjelmia, sähköpostia tai www-selainta…
Joo. Varmaan rekrytoinnin vika. Mitäs uskoivat todistuksia.
Comment by Tiina Kaarela — October 17, 2005 @ 2:23 pm
“Muurarin kuuluisi tietää mikä on tiili ja miten tiilit muurataan.”
Tiilet. Tiili ei taivu samalla tavalla kuin siili. Älä kysy miksi, koska en tiedä tarkistamatta asiaa muualta. ;)
Muutoin olen samaa mieltä. Mistä näitä täysin taidottomia ja avuttomia ihmisiä sikiää ja miksi niitä päästetään tärkeisiinkin hommiin?
Comment by Lumikki — October 17, 2005 @ 2:30 pm
Herttua ei vain osaa äidinkieltään. Korjattu.
Comment by Herttua — October 17, 2005 @ 3:18 pm
Syy siihen miksi tietämättömät ihmiset pääsee hommiin joita ne ei osaa johtuu siitä, että kun tietää asiasta jotain, luulee tietävänsä kaiken tarpeellisen, ja siten onnistuu olemaan vakuuttava sanoessaan että “vidu oon hyvä tässä.” Sitten ne, jotka oikeasti osaavat asiansa, astuvat askeleen taaksepäin ja toteavat: “en halua vastuuta tuosta, liian suuria asioita.”
Oon joskus siitä huolimatta miettinyt, että miksi ihmeessä radioon pääsee puhevikasia ihmisiä. Sen nyt luulisi olevan ilmiselvää, että kaveri ei osaa lausua L:ää, R:ää tai S:ää. Vai onko tää joku syrjintäjuttu? Niin yleisiä puheviat radiossa on, että luulen sen olevan enemmänkin etu kuin haitta. “Ne muistaa sut tosta L:stä. Hyvä käyntikortti.”
Comment by Sebastyne — November 2, 2005 @ 12:55 pm
Ohoo. Huomasin toistavani itseäni. Olikin sellanen kumma deja vú -fiilis. Anteeksi.
Comment by Sebastyne — November 2, 2005 @ 12:56 pm