Ja lopuksi haluaisin esittää oman kappaleeni, joka kertoo tarjousmargariinista
Mainostaulut tietävät kertoa, että ensi sunnutaina on perhejuhlan paikka ja maailmaan pukkaa vauvaa. Epäilen kyllä että pienokainen syntyy keskosena, ja perheessäkin yhdistyvät alkoholisti-äitien ja futisvalmentaja-isien huonoimmat puolet.
Kysyn nyt ihan vakavissani; mitä hauskaa on siinä, että lauma laulutaidottomia ja kieroutuneella minä-kuvalla varustettuja lapsia nolataan valtakunnallisella televisiokanavalla? Missä kohtaa piti nauraa ja kenen piti nauraa, ja pitikö nauraa itselleen vai muille? On kauhean vaikea löytää mitään positiivista siitä että joku kauhan asemesta teelusikalla itsekritiikkiä saanut, elämästä eksynyt ja mahdollisesti jälkeenjäänyt poika tai tyttö liikehtii ruudussa nivelvammaisen ketteryydellä ja laulaa kuin kuka tahansa meistä suihkussa laulaa. Huonosti ja kurlaten.
Kumpaa tulisi syyllistää, televisiokanavaa joka tätä esittää, vai katsojia, jotka saavat televisiokanavan satsaamaan tälläiseen? Ja onko omatunto puhdas jos voi sanoa että “tehän tätä katsotte” ja nauraa matkalla pankkiin? Kumpi on syyllinen, teloittaja vai innokas yleisö? Vai toteutuuko tässä jokin runollinen oikeus teloitetun rikoksista ihmisyyttä vastaan?
Minun on vaikea ymmärtää, samalla tavalla kuin on vaikea ymmärtää että vajaamielisten hyväksikäytöstä voi saada linnaa. Eiväthän ne, käytännöllisesti ajatellen, mitään kiellä kun eivät ymmärrä kieltää. Silti tapaan olla sitä mieltä, että kaikki mitä ei ole erikseen kielletty, olisi sallittua.
Jos jostain pitää sallimusta kiittää, niin katsojien lyhyestä muistista.
