Kärpästen juhlat
Oletteko nähneet? Lämpimällä säällä, jos jostain löytyy haaska, moottoritietä koristamaan jäänyt jäniksenraato tai muu ruumis, pörrää kohta ympärillä iso lauma pulleita, iloisia kärpäsiä. Välillä tuntuu että ne penteleet ovat jossain lähellä piilossa odottamassa että milloin kajahtaa ja pöytä on katettu. Viattomia luontokappaleita, elämän suuressa ravintoketjussa! Kaikella on paikkansa ja kaikella on aikansa.
Ihmisten kanssa menee huonommin. Ei tarvitse olla kovin isot ympyrät, niin on nurkat täynnä raatokärpäsiä. Ja niiden perässä tulee perskärpäsiä, edellisten pikkuveljiä. Eivät malta odottaa että tulee ruumita, vaan löllyvät paikalle hyvissä ajoin jos ilmassa vain on lupauskin verilöylystä. Joskus riittää jo lihava saalis. Että kattokaa pojat, tuossa on, tuo kurottaa niin korkealle että jos joukolla mäjäytetään, saadaan safkat koko talveksi. On kynttilän päälle vakkaa tarjolla enemmän kuin juustokupua Tupperware-esittelyssä.
Rakkaat ystävät ja kanssakärpäset, me elämme ruumiiden luvatussa maassa. Täällä saa sitä mitä tilaa; jos innostut, nouset korokkeelle ja keräät yleisön, jo kuuluu surina massasta. “Paskaa”, “Millä lihaksilla?”, “Jos mulla ei oo kivaa, ei sulla oo kivaa!” Sitä huomaa, että on suu kärpästä täynnä, ja kun huutaa, huomaa äkkiä surisevansa itsekin. Vähät onnensa voi puristaa siitä tiedosta ettei ainakaan erotu joukosta.
Sitä vain, rivien välistä, että pitäisi jättää safkaa talven varalle. Ei voi koko aikaa olla pörisemässä. Ja onhan se nyt perkelettä, kun perskärpäset käyvät uhittelemaan ennen kuin on ruumiista tietoakaan.
Iltatuuli tuo tullessaan lupauksen verestä. Bzz!
