Tästä on hyvä jatkaa
Olikohan Seppo Räty viimeinen suomalainen urheilija? Ainakin viimeinen jonka mielestä keikka oli paska, mutta tulipahan tehtyä. Sittemmin urheilijan haastatteluretoriikkaan on eksynyt jotain kummaa hymistelyä, vaikka suoritukset ovat laskeneet kuin lehmän häntä.
Tästä on hyvä jatkaa.
Tämä oli hyvin opettavaista.
Nyt alkaa valmistautuminen uuteen kauteen.
Hyvä maku jäi suuhun.
Eittämättä, mutta perseelleenhän se varsinainen suoritus meni. Mitä sitä kaunistelemaan? Jos vuoden hiki hatussa harjoittelee ja sitten tulee kilpailussa perille jossain kaukana pistesijojen ulkopuolella, varmasti vituttaa. Vituttaa kun muut on parempia ja itse - jos nyt ei varsinaisesti huono - epäonnistunut. Haali siinä sitten anteeksipyytävää hymyä kasvoille ja lepertele empaattiselle toimittajalle. Alkaa itsekin uskoa että tärkeintä oli osallistuminen, kiva fiilinki ja poutasää. Sitten sponsoritelttaan kättelemään pukumiehet ja vaikuttajat, joilta löytyy sympatiaa ja aikaa kuvauttaa itsensä jo kohta entisen urheilijasuuruuden kanssa. Laitatko samalla nimmarin flikalle?
Saatanan suupaltit. Missä on se apinan raivo? Missä pitkänmatkan juoksijan yksinäisyys? Missä on se ylpeys joka on kolahtanut? Vässykät.
