Kanarian saaret, 1966
Tämän vuosikymmenen pahin uhka länsimaiselle sivistykselle - termi, jota tässä käytän kovin löyhästi - ovat digikamerat ja netin henkilökohtaiset kuvapankit. Vähän kuin oltaisiin ennen vanhaan annettu jokaiselle seiväsmatkalaiselle polaroidräpsytin käteen, vuorattu iso teollisuushalli tuotoksilla ja pakotettu viattomat ihmiset kulkemaan lävitse loputtomalta tuntuvan keskinkertaisuuden näyttelyn. Tässä poltetaan lihaa rannalla ja tässä ja tässä ja tässä. Upea yksityiskohta hotellin parvekkeelta, voit melkein aistia yksityiskohdat. Tässä hra ja rouva Mulkku poseeraavat taas yhden suihkulähteen edessä. Ei tästä maasta suihkulähteet lopu!
En tiedä kumpi on pahempaa - pärstäkuvagalleriat vai ns. taiteellisempaa valokuvausta edustavat. Haluaako mielummin tukehtua perse- ja peilikuviin vai ihmetellä sitä valon ja värien loistoa naapurin betonitalon seinällä. Tai niitä loputtomia yksityiskohtia joita helvetillisellä tarkennuksella kuvattu ulpukka voi vain näyttää. Kukka on kukka on kukka. Tai ehkä parhaat puolet molemmista; ari amatöörin ottamat poseerauskuvat raisa rimppakintusta ensteks hienoimmassa miljöössä, makuuhuoneeseen viritetyn mustan kankaan edessä. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että kamera ei suinkaan tuo parhaita puolia esiin ihmisestä, ellei kuvaajalla ole edes rahtusta taitoa. Useimmalla ei ole. Useimpia se ei estä.
Pahinta on kuitenkin se teknologiarunkkaus jonka uhriksi voi joutua missä tahansa. Kun se kalastajahattuinen nörtti kaivaa digipokkarinsa esille alahuuli väpättäen, että tuosta vuohennussimasta letukasta pitää saada kuva. Tai kun se tulee esittelemään sitä verkkokaupasta tilattua hilavitkutinta jossa on suodatinta ja objektiiviä ja mitä perkelettä onkaan. Kahden kuukauden palkka tähän meni, mutta on sen arvoinen.
Ei ole. Paska kuvaaja on paska kuvaaja, siinä ei tekniikka paljoa auta. Korkeintaan auttaa häviämään massaan, muiden polaroid-turojen joukkoon.
Jos vielä saisi toivoa, niin sitä ettei enää ikinä tarvitsisi vahingossakaan nähdä yhtään öljytankkeria poseeraamassa korsetissaan. Siinä on jotain, mikä saa paatuneenkin lihansyöjän luopumaan meetvurstista.

Aivan loistavaa tekstiä! Olet idoli. Linkitän.
Comment by Lilith — September 7, 2005 @ 10:51 am